Entinen hyökkäävä keskikenttäpelaaja kertoo: ”Ulivierille olin Anatrone. Valmensin Juventuksen U23-joukkuetta, tein virheen lähtemällä Serie B:hen. Olisin voinut mennä Interiin”

Lamberto Zauli oli ehkä ensimmäinen italialainen prototyyppi suurikokoisesta ja voimakkaasta numero 10:stä. Numero 10 oli aiemmin keskimääräinen, tekniikkaa hallitseva ja nopea pelaaja. Zauli toi peliin fyysisyyttä, eikä ole sattumaa, että häntä verrattiin Zidaneen. Vertailu oli kestämätön, mutta sukunimen alkukirjain Z, massiivinen ruumiinrakenne ja kyky puolustaa palloa tekivät siitä kiehtovan, melkein uskottavan.

Aloitetaan syntymäpäivästä: vuosikirjoissa ja Wikipediassa lukee 19. heinäkuuta 1971.

”Mutta minä synnyin 17. heinäkuuta. Se on virhe, joka tehtiin ensimmäisen henkilötodistukseni laatimisen yhteydessä, kun olin 16-vuotias. Virkailija kirjoitti tuon 19:n, ja se on sitten säilynyt.”

Syntynyt Roomassa, Montesacrossa.

”Kun olin kaksivuotias, isäni Lorenzo, anestesialääkäri, muutti Grosseton sairaalaan, ja siellä kasvoin. Isä pelasi Grossetossa C-sarjassa, hyökkäävänä keskikenttäpelaajana kuten minäkin. Olemme Roma-faneja. Minut vietiin Olimpicoon katsomaan Liedholmin johtamaa Romaa, joka voitti mestaruuden vuonna 1983, ja unelmoin tulevani Falcaoksi tai Bruno Contiksi.”

 Lempinimiä on paljon. Aloitetaan ensimmäisestä, ”Principe”.

”Vicenzan joukkuetoverit antoivat sen minulle, koska en halunnut sotkea käsiäni käytännön asioihin. Jos piti järjestää illallinen, minä vain ilmestyin syömään, ei muuta.”

Zauli, köyhien Zidane.

”Se ei pidä paikkaansa. Vicenzassa minua kutsuttiin Triveneton Zidaneksi. Palermossa puheenjohtaja Zamparini esitteli minut ’Serie B:n Zidanena’. Puhumme tyhjästä. Zidane oli ainutlaatuinen.”

Anatrone?

”Sen keksi Renzo Ulivieri Modenassa. Olin Primavera-joukkueessa, pitkä ja laiha, ja treenasin silloin tällöin ykkösjoukkueen kanssa, ja valmentaja huusi: ’Antakaa pallo Anatronelle, koska hän osaa puolustaa sitä!’ Pidin pallon hallussapidosta, halusin sen vaikka olin merkattuna, käytin kehoani, en menettänyt hallintaa.”

Zaulik?

”Ehkä Bolognassa, mutta en ole varma.”

Zaulì, paino i:llä?

”Kyllä, se syntyi sanomalehden otsikosta. Se muistutti Platiniä, joka on ranskalainen kuten Zidane. Liioittelua.”

Francesco Guidolin oli ”hänen” valmentajansa: hän valmensi häntä Ravennaan, Vicenzassa, Bolognassa ja Palermossa.

”Olen hänelle paljon velkaa. Puhuimme vähän, mutta ymmärsimme toisiamme. Ravennaan pelasin laitahyökkääjänä, koska pystyin vielä juoksemaan. Vicenzassa hän siirsi minut keskushyökkääjä Pasquale Luison taakse 4-2-3-1-muodostelmaan, jossa nuori Ambrosini pelasi keskikentällä. 20-vuotiaana ’Ambro’ oli kypsyydeltään kuin kolmekymppinen”.

Onko totta, että debyyttisi San Sirossa, Milan–Vicenza-ottelussa, teit tunnelin?

 ”Kyllä, tein sen André Cruzille (Rossoneron puolustaja, toim.). Ajattelin silloin ja ajattelen yhä, että ihmiset menevät stadionille katsomaan näyttäviä temppuja. Joten yritin sitä.”

Vicenzan riveissä hän eteni Cup-voittajien cupin välieriin, jossa vastassa oli Chelsea. Ja sinä, menopelissä Menti-stadionilla, teit voittomaalin, 1–0.

”Vivianin syötöstä yllätin kaikki akrobaattisella pallonhallinnalla. Pallo kuitenkin karkasi minulta hieman oikealle. Pidin pallon pelissä, siirrin sen vasemmalle jalalle ja laukaisin sen kulmaan väärällä jalallani. Paluuottelussa Lontoossa menimme johtoon Luison maalilla, jonka syötin. Sitten meiltä hylättiin maali olemattomasta paitsioista – nykyään VAR-järjestelmän avulla se olisi hyväksytty. Hävisimme 3–1. Vastassa oli Viallin ja Zolan Chelsea.”

Jotain anekdoottia Guidolinista?

”Hän näytti meille uskomattomia motivoivia videoita. Hän ilmestyi pukuhuoneeseen sotilaan maastopuvussa kannustaakseen meitä taistelemaan.”

Entä Zamparini Palermossa?

”Hän halusi Serie A:han, teki huikean siirtoikkunan, mutta alussa kaikki ei sujunut aivan loistavasti, lehdistö kritisoi. Eräänä päivänä hän ilmestyi pukuhuoneeseen, ja me kaikki nousimme seisomaan ikään kuin koulun rehtori olisi astunut sisään. Odotimme, että hän käyttäytyisi tyypilliseen Zamparini-tyyliin, ukkosen ja salamoiden lailla. Väärin. Hän asettui meidän puolellemme, puolusti meitä, ja käänsimme tilanteen. Nousimme Serie A:han. Näin uudelleen kuvan Palermon kokoonpanosta: siinä olivat Zaccardo, Grosso, Barone, Toni ja Barzagli, vuoden 2006 maailmanmestarit. Vain minä en päässyt kyseisiin MM-kisoihin.”

Siitä Palermon joukkueesta vain minä en päässyt vuoden 2006 MM-kisoihin…

Lamberto Zauli

Vuonna 2006 hänen roolissaan pelasivat Del Piero ja Totti…

”Ja ennen heitä olivat olleet Baggio, Zola ja Mancini. Uskomaton rikkaus. Vuoden 2002 MM-kisojen alla kuulin huhun, että Trapattoni haluaisi kutsua minut mukaan, mutta sitten valmentaja vei Koreaan Cristiano Donin, joka oli sanotaanko minun tasoineni kymppipelaaja. Doni oli kuitenkin tehnyt enemmän maaleja sinä kaudella.”

Etkö ole koskaan ollut lähellä suurta seuraa?

 ” Vicenza–Juventus-ottelun päätteeksi Lippi tuli luokseni pukuhuoneisiin johtavan tunnelin suulla: ’Kuulin, että olet menossa Interiin. Hienoa, onnittelut.’ Sitten en kuitenkaan mennyt Morattin Interiin, enkä edes tiedä miksi. Ilmeisesti sen piti päättyä näin.”

Zauli valmentajana. Paljon maakuntaseuroja ja Juve, Primavera- ja Under 23 -joukkueissa Serie C:ssä. Juventuksessa hän kasvatti Fagiolia, Mirettia, Souléa, Iling junioria…

”Ja Nicolussi Cavigliaa, Dragusinia, De Winteriä, Barbieria. Miretti näkee pelin kymmenen minuuttia ennen muita. Fagiolilla on täydellinen pallonhallinta. Soulén osalta monet Lega Pro -vastustajat sanoivat minulle ottelun jälkeen: ’Valmentaja, tämä kaveri on aivan eri tasoa’”.

Miksi lähdit Juventuksesta?

”Koska Südtirol kutsui minut Serie B:hen ja otin tarjouksen vastaan kunnianhimosta huolimatta siitä, että Manna ja Cherubini, johtajani Juventuksessa ja uralleni keskeiset henkilöt, pyysivät minua jäämään. Unelmoin noususta, mutta Südtirolissa kaikki päättyi ennen kuin ehti edes alkaa, väärinkäsitysten vuoksi. Jälkikäteen ajatellen tein virheen. Itse asiassa olin hullu. Juventuksesta ei lähdetä.”