Laskimme yhteen ATP-rankingin 100 parhaan pelaajan pisteet kansallisuuksittain. Italia on kärjessä, kolmantena on Espanja
Italialaisen tenniksen kulta-aika piilee tunteissa, siinä maagisessa symbioosissa, joka syntyy Inalpi Arenan 13 000 katsojan ja koko elämän ajan odotetun sankarin välillä. Ja se piilee numeroissa: kylmissä, rationaalisissa, kiistattomissa. Jannik Sinnerin ympärillä on korkeatasoinen liike: onni saada mestari, jota näillä seuduilla ei ole koskaan ennen ihailtu, on nähtävä oikeana palkintona työstä, jota liitto, seurat ja yksityiset tiimit ovat tehneet viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Juuri Torinon toisen voiton jälkeisenä päivänä ATP:n laatima ranking nostaa Italian maailman huipulle. Kun mittarina käytetään 100 parhaan joukkoon kuuluvien pelaajien keräämiä pisteitä – mittari, joka ottaa huomioon sekä huippupelaajat että ammattilaisjoukon laajuuden – maamme saavuttaa 23 732 pistettä ja ohitti viime viikolla Yhdysvallat (23 074). Palkintokorokkeen täydentää, selvästi jäljessä, Carlos Alcarazin edustama Espanja (18 099). Seuraavina ovat Ranska (14 023) ja, selvästi jäljessä pisteillä 7 631–7 019, Argentiina, Venäjä, Australia, Serbia, Kanada ja Saksa. Vuoden lopun ranking on kruunu satumaiselle vuodelle 2025. Voimme ylpeillä yhdellä ”Big Two” -pelaajista, joka ilman kolmen kuukauden kilpailukieltoa Clostebol-tapauksen vuoksi olisi päättänyt kauden kärjessä (550 pistettä edellä oleva Alcaraz on pelannut neljä turnausta enemmän). Ja toivotamme tervetulleeksi toisen italialaisen maailman kymmenen parhaan joukkoon: Lorenzo Musetti, joka pystyi pelaamaan savipinnalla 3–4 parhaan tasolla. Ei ole sattumaa, että carraralainen nousi kesäkuussa kuudennelle sijalle.
Finals-turnaus oli ratkaiseva amerikkalaisen jättiläisen ohittamisessa: Jannik loi voittopisteillään (1 500) 7 365 pisteen etumatkan itsensä ja Taylor Fritzin, maailmanlistalla kuudennella sijalla olevan ja ykkösamerikkalaisen, välille; Lorenzo puolestaan nousi uransa ensimmäisellä karsintapaikalla ja 200 pisteellä, jotka hän sai voitostaan alkusarjan ottelussa De Minauria vastaan, syrjäyttäen kahdeksanneksi sijoittuneen Ben Sheltonin, joka on listan yhdeksäs ja toiseksi korkeimmalle sijoittunut yhdysvaltalainen. Totta, Yhdysvallat – yksi tenniksen perinteisistä suurvalloista – sijoittaa peräti 15 pelaajaa maailmanlistan 100 parhaan joukkoon. Mutta Italia, jonka väkiluku on alle viidesosa Yhdysvaltojen väestöstä, on sijoittanut listalle yhdeksän pelaajaa, joista neljä on 30 parhaan joukossa. Tänä vuonna Flavio Cobolli ja Luciano Darderi ovat saavuttaneet uransa parhaat sijoitukset: vastaavasti 17. (nykyisin 22.) ja 26. sijalle. Darderista puheen ollen, Sinnerin muutama päivä sitten esittämä huomio on osuva: ”Meillä on varaa jättää kutsumatta maailmanlistan 26. sijaa, jota Darderi edustaa, koska meillä on Cobolli, Musetti ja lukuisia muita pelaajia. Ja meillä on uskomaton kaksinpelijoukkue (Bolelli/Vavassori, maailmanlistan seitsemäs pari, toim. huom.)”. Lorenzo Sonego päätti kiertueen nousujohteisesti (39.) ja ansaitsi paikan maajoukkueessa, mutta entistä kymmenen parhaan joukkoon kuulunutta Matteo Berrettiniä ovat jarruttaneet fyysiset ongelmat. Muuten olisimme nähneet hänet paljon korkeammalla kuin nykyisellä 56. sijallaan. Kuvion täydentävät Matteo Arnaldi (63.), jolta odotetaan paluuta huipulle sen jälkeen, kun hän nousi 30. sijalle vuonna 2024, Mattia Bellucci (74.) ja Luca Nardi (87.). Kaksi viimeksi mainittua ovat parantaneet henkilökohtaista ennätystään vuoden aikana (63. ja 67. sija). Toinenkin seikka on silmiinpistävä: ”veteraaneja” Sonegoa ja Berrettiniä lukuun ottamatta kaikki muut ovat iältään 22–24-vuotiaita. Nykyhetki, mutta myös tulevaisuus, on sinisen värinen. Ja uudet lupaukset hankkivat kokemusta alemmilla kiertueilla: Cinà (18 vuotta) ja Vasamì (17) ovat lupaavimpia.
tittelit — Todiste tästä monipuolisesta pelaajajoukosta löytyy palkintokaapista. Viime kaudella italialaiset tennispelaajat voittivat 11 ATP-titteliä. Sinner vei luonnollisesti kotiin arvokkaimmat pokaalit: kaksi Grand Slam -turnausta (Australian Open ja Wimbledon), ATP Finalsin, Pariisin Masters 1000 -turnauksen sekä Pekingin ja Wienin 500-turnaukset. Mutta myös Darderin voittamat kolme turnausta (Marrakechin, Bastadin ja Umagon 250-turnaukset) sekä Cobollin kaksoisvoitto (Hampurin 500-turnaus, Bukarestin 250-turnaus) loistavat. Vuodelle 2026 odotetaan Musettin läpimurtoa; hän on tänä vuonna päässyt kolme kertaa finaaliin: Monte Carlon 1000-turnauksessa sekä Chengdun ja Ateenan 250-turnauksissa. Pieni huomautus: tähän mennessä olemme puhuneet miehistä, mutta maamme tenniksen hall of famessa eturivin paikka kuuluu Jasmine Paolinille, joka on onnistunut vakiinnuttamaan paikkansa kymmenen parhaan joukossa jo toisena peräkkäisenä vuotena.
