Rossonero-paidassa Christian elää – hänen omien sanojensa mukaan – uransa parasta hetkeä, miettii sopimuksen jatkamista ja on fanien idoli. Yhdysvalloissa hän on sen sijaan saanut kritiikkiä, jopa Lalasin kaltaisilta tunnetuilta henkilöiltä, viimeisimpien maajoukkuevalintojen yhteydessä tapahtuneesta ”poissaolosta”. Mutta valmentaja Pochettino ei voi tulla toimeen ilman häntä

Emme ole vielä saavuttaneet evankelisen sanonnan ”nemo propheta in patria” – kukaan ei ole profeetta kotimaassaan – tasoa, mutta yksi asia on varma: Christian Pulisicin kaksi jalkapallomaailmaa eivät enää ole yhteneväisiä. Ainakaan eivät niin kuin aiemmin, eivätkä niin kuin teoriassa pitäisi olla. Sillä toisaalta on Milanon maailma, jossa Christian on – yhdessä Modricin ja Rabiotin kanssa – kansan ehdoton idoli ja joukkueen tukipilari, ja toisaalta on tähtilippujen maailma, jossa lempinimi ”Captain America” on alkanut – ei suinkaan vasta nyt – herättää hieman tyytymättömyyttä. Tilanne on hieman kireä. Suosioindeksi on laskussa, mikä johtuu muutamasta maajoukkueen kutsusta poissaolosta, joita amerikkalaiset eivät ole ottaneet hyvin vastaan – varsinkin kun kotikisoihin on enää muutama päivä jäljellä.

Tässä viimeisimmässä maajoukkueiden valssissa Pulisic teki selkeän valinnan. Hän valitsi Milanin. Ja hän teki sen pääasiassa siksi, että se on välipysähdys, joka johtaa derbiin, ja koska hän oli palannut lokakuun tauon jälkeen Yhdysvalloista takareisivamman kanssa, jonka hoitoa Yhdysvaltain valmennusjohto oli Milanellossa ja sen ympäristössä pidetty melko kyseenalaisena. Tapaus sai valmentaja Pochettinon puolustamaan omia ja lääkintähenkilökunnan päätöksiä: ”Hän pelasi Australiaa vastaan, koska hän tunsi olonsa hyväksi ja koska kaikki lääkärimme arviot olivat oikeita. Ja pelaaja oli samaa mieltä kanssamme. Milanilla ei ole syytä valittaa”). Hänen jättämisensä pois viime päivien kahden Yhdysvalloissa pelattavan ystävyysottelun kutsulistalta on tietysti ilahduttanut Rossoneri-faneja, sillä derbyn alla Diavolo tarvitsee maalintekijänsä takaisin. Christian on tauosta huolimatta edelleen Rossonerin paras maalintekijä liigassa (4) ja koko kaudella (6, plus 2 syöttöä). Hyökkääjä, jota on mahdoton ennakoida, pelaaja, joka pystyy muuttamaan hyökkäyspelin tasapainoa. Hän viihtyy selvästi rossoneroissa, jopa niin hyvin, että hän totesi viime päivinä ”elävänsä parasta hetkeään jalkapallossa”. Avioliitto Milanin kanssa on tarkoitettu jatkumaan: pian aloitetaan nimittäin neuvottelut sopimuksen pidentämisestä vuodesta 2027 vuoteen 2030.

piikittelyä—  Onnellinen liitto, tämä Milanin punavalkoinen. Entä Yhdysvalloissa? Periaatteessa Yhdysvalloissa ei ole yhtään kannattajaa, joka voisi todella kyseenalaistaa Pulisicin, mutta epäilemättä viime aikoina kritiikkiä on riittänyt sitä pelaajaa kohtaan, joka uransa päättyessä varmasti kruunataan kaikkien aikojen parhaaksi amerikkalaispelaajaksi. Yhdysvaltain jalkapallomaailman vaikutusvaltaiset henkilöt, kuten Landon Donovan ja Alexi Lalas, eivät ole säästelleet piikkejä Milanin hyökkääjää kohtaan, ja nämä ovat väistämättä vaikuttaneet myös osaan yleisöä, etenkin sosiaalisen median äänekkäimpiin ääniin. Donovan ei kesällä antanut anteeksi Pulisicille tämän kieltäytymistä osallistumasta Gold Cupiin, ja käytti jopa kovia sanoja, joihin Christianin isä Mark Pulisic vastasi terävästi kutsumalla Yhdysvaltain maajoukkueen entistä kapteenia tekopyhäksi. Alexi Lalas, joka toimii nykyään Yhdysvaltain jalkapallon johtavana kommentaattorina, ei puolestaan pitänyt siitä, ettei Pulisicia kutsuttu marraskuun otteluihin, ja hän jopa asetti kyseenalaiseksi tämän johtajuuden. ”En usko, että Christian on kapteeni, jota tämä joukkue tarvitsee, mutta ongelmana on, ettei vaihtoehtoja ole”, entinen Padovan puolustaja sanoi State of The Union -podcastissa. ”Kapteenin ei välttämättä tarvitse olla joukkueen paras pelaaja.”
tyytymättömyys—  Kotikisoina järjestettävien MM-kisojen lähestyessä Pulisic joutuu maksamaan ennen kaikkea sen joukkueen ylä- ja alamäkien seuraukset, joka näyttää olevan edelleen keskeneräinen projekti. Hänen poissaolonsa Gold Cupista, paluu Italiaan ennen ottelua ikuisia kilpailijoita Meksikoa vastaan vuosi sitten sekä kutsun puuttuminen marraskuun maajoukkuekutsuihin – joita muuten useat muutkin veteraanit ”ohittivat” – ovat vahvistaneet tyytymättömyyttä, joka kuitenkin näyttää olevan ohimenevää. Paradoksi piilee juuri siinä, että Pochettinon aikakauden ylivoimaisesti paras esitys saavutettiin ilman Captain Americaa. Tiistai-iltana varamiehistä koostuneen joukkueen 5–1-voitto Uruguaysta ei ole vain hyvä lähtökohta MM-kisoja silmällä pitäen, vaan myös luottamuksen piristysruiske joukkueelle, joka ei ole viime kuukausina todellakaan innostanut fanejaan. Yksi asia on kuitenkin varma, ja Pochettino korostaa sitä jatkuvasti: Yhdysvaltain maajoukkue ei voi missään nimessä sivuuttaa Milanin pelaajan lahjakkuutta.